Kysytään kirjasta: Happamat sitruunat

Kylläpä kuulostaa houkuttelevalta! Ihana Kypros ja sen pitkät hiekkarannat, upeat vuoristopolut, helteinen auringonpaahde. Kaikki tuo houkuttelee täällä sateisessa Helsingissä etätyöskentelevää kustantamon ihmistä. 

Vapaana kustannustoimittajana työskentelevä Kirsikka Myllyrinne on muuttanut perheineen Kyprokselle ja nauttii uuden kotimaansa arjesta. Happamat sitruunat -kirja avaa lukijalle Kirsikan elämää uudessa ympäristössä. Välimatka kotimaahan myös kirkastaa suomalaisuutta ja sen erityisyyttä, erilaisuutta ja vahvuuksia. Kai se niin on, että on mentävä kauas nähdäkseen lähelle? 

Välimeren elämänasenne on kuten Välimeren savolainen sen sanoisi:

“Hyvää kannattaa odottaa, sanoo suomalainen.
Kreikkalainen toteaa saman asian letkeämmin,
eli suoraan käännettynä kutakuinkin että hyvät asiat saapuvat painollaan.
Tällä asenteella tarkoitetaan, että älähän sinä ihminen siellä hötkyile,
kyllä asiat järjestyvät, kun on niiden aika.”

 

Veneretkellä saaren itäpuolella, lähellä Protarasia voi nähdä hienoja kalliomuodostelmia. 

Kysytään: Miten päädyit Kyprokselle?

Kirsikka: Muutimme saarelle perheen kanssa loppukesästä 2015 puolison työn vuoksi. Taakse jäi lasten alakoulu, pitkäaikainen koti Töölössä, oma työ ja itselle lapsuudesta saakka tutut kadut, puistot ja kuviot.

Kysytään: Miten sopeuduit uuteen ympäristöön?

Kirsikka: Alkushokin jälkeen itse sopeutumisvaihe uuteen elämään Kyproksella kesti yllättävän kauan. Vastustin uutta kieltä, juurtumista uuteen paikkaan. En ollut ymmärtänyt aiemmin, miten sidoksissa ja kiintynyt olen ollut tiettyihin paikkoihin Helsingissä: keskuspuiston polkuihin, Meilahden kallioihin, Töölönlahteen, toriin, ratikoihin, vapaaseen liikkumiseen. Kun nämä, koko elämisen tapa ja tutut rutiinit otettiin pois yhtä aikaa, vei useamman vuoden löytää mielenrauha. 

Kirsikka: Tammikuussa tarkenee 

päiväsaikaa paitasillaan. Lähellä sijaitseva 

Athalassa-luonnonpuisto on tärkeä henkireikä.

Kysytään: Mikä auttaa jaksamaan?

Kirsikka: Rutiinien löytäminen uudesta maasta ja niistä kiinni pitäminen: lempikahvila, hyvät yhteydet ystäviin kotimaassa, liikunta, luonto ja retket uusille konnuille, perhe.

Kysytään: Oletko oppinut uusia taitoja?

Kirsikka: Olen opetellut kreikan alkeet, ja yritän jatkaa niitä opintoja myös tänä syksynä jossain muodossa. Olen myös etsinyt itselle sopivia uusia työtapoja koronakevään aikana ja miettinyt muutenkin yrittäjyyttä uudelta kantilta. Kirjoituskurssi antoi uusia eväitä ja toivon mukaan poikii jatkoprojekteja.

Kirsikka: Liopetrin lähellä on pieni kalasatama,
jossa voi nauttia Potamos-tavernan mezeä ja viilennelllä varjossa.

Kysytään: Mitä ikävöit Suomesta?

Kirsikka: Ruisleipää, hienoa kirjastolaitosta, mustikoita ja lakritsia. Tässä järjestyksessä.

Kysytään: Miltä kotimaa näyttää välimatkan päästä? 

Kirsikka: Arvostan nyt enemmän kuin koskaan suomalaista koulujärjestelmää, kierrätystä, puhdasta ilmaa ja vettä, isojen kaupunkien joukkoliikennettä, luontoa sekä supisuomalaista asennetta jonka mukaan hoidetaan omat asiat mukisematta ja annetaan muille tilaa, puheen suoruutta. Kurjalta puolestaan tuntuu sääntö-Suomen tapa takertua pikkuasioihin, optimismin puuttuminen asenneilmastossa.

Kirsikka: Lempipaikkani, Agios Epifanioksen, kukkulat havupuineen
ja neulaspolut ilahduttavat erityisesti koti-ikävän iskiessä.

Kirsikka: Yhden hienoimmista äitienpäivistä koin muutama vuosi sitten Agios Theodoroksessa, 

kun juoksin ensimmäistä kertaa elämässäni polkukisassa.
Maalissa nautin keräsin helteen verottamia voimia ja söin paikallista jälkiruokaa,
mahalepi-hyytelöä ruusuvedellä.