Hymy ja kuolema. Siinäpä nopeasti ajateltuna vastakkainen sanapari. Miten niitä on mahdollista käsitellä yhdessä teoksessa? Vai voisiko se olla hyvän elämän viimeinen tavoite, että kuolisi hymy huulilla?
”Jotkut kuolee upeasti”, hän sanoi.
Hätkähdin. Mitä ihmettä se tarkoittaa, kysyin.
”Se on sitä, ettei lähde itseltään salaa,
vaan hyväksyy faktat ja ihan viimeisenä vielä hymyilee.”
Krista Launonen on kirjoittanut aiheesta taidehistoriaan sukeltavan teoksen Hymyn salaisuus, jonka syvyyttä lisää rutkasti sen omakohtaisuus. Kroonista syöpää sairastava Krista haluaa pysyä kiinni elämänilossa. Kirjoittajan matkalle voimaa ja toivoa antavat etruskien, Buddhan, Leonardo da Vincin, Élisabeth Vigée Le Brunin ja John Singer Sargentin hymyteokset. Mitä voimme niistä oppia?
Kysytään: Miksi tartuit aiheeseen?
Krista: Kun edellinen kirjani Ofelian suru oli melkein valmis, minua alkoi hiertää ajatus siitä, että olen maailmalle velkaa. Ajattelin, että koska olin kirjoittanut kirjan surusta ja lähettänyt sen kirjakauppoihin, kirjastoihin ja ihmisten yöpöydille, tasapainon takia minun pitää luoda teos sen vastakohdasta. Muuten maailma jää kallelleen, pahasti vinoon. Jos en tee sitä, jään sen velkaa elämälle, itselleni ja kaikille, jotka ovat lukeneet edellisen (suru)kirjani Ofelian surun. Kaipasin kyllä itsekin lisää iloa elämääni.
Niinpä päätin kirjoittaa elämänilosta. Koska taide eri muodoissa on kuulunut työhöni yli 20 vuotta, lähdin etsimään hymyjä taiteen historiasta. Halusin tietää, mitä taide voi opettaa elämänilosta. Miten elämänilon voi saavuttaa? Valitsin viisi kiehtovaa hymyteosta taidehistoriasta matkalleni mukaan.
Ehdin tehdä töitä puoli vuotta, kunnes sairastuin krooniseen syöpään. Kirjasta ja sen teemasta tuli entistä tärkeämpi mutta samalla oma syöpämatkani nivoutui mukaan ilon etsintään.
Lopulta syntyi Hymyn salaisuus -kirja ja joukko maalauksia samasta teemasta. Maalaukset ovat esillä Galleria Dixissä Helsingissä lokakuun loppuun asti. Ajattelen, että kirja ja maalaukset muodostavat kokonaisteoksen, sillä ne kertovat samaa tarinaa.
Kysytään: Voiko taide lohduttaa?
Krista: Ehdottomasti. Se voi myös hoitaa ja parantaa. Mutta jotta taide toimii, pitää valita itselleen sopiva taiteen muoto ja teoksia, joista itse pitää. Tai alkaa tehdä taidetta itse tai jonkun opettajan johdolla.
Minun työtäni on löytää ihmisille sopivia keinoja hyödyntää taidetta ja saada siitä mahdollisimman paljon irti, haluaa ihminen sitten lohtua, iloa, vastauksia tai mitä tahansa. Taiteesta on moneksi.
Ja kyllä, taide myös paljasti minulle lopulta elämänilon salaisuudenkin. Se siis myös opettaa.
Kysytään: Onko hymyllä oma taidehistoria?
Krista: On nyt, kirjoitin sen! Taiteen historiassa näkyy hymyjä vähän verrattuna vaikkapa surullisiin, ahdistuneisiin, synkkiin ja vakaviin kuviin. Siksi alun perin kiinnostuinkin aiheesta. Halusin ymmärtää, miksi niitä on niin vähän ja mitä ne harvat taidehymyt kertovat ja mitä niiltä voi oppia.
Kysytään: Mikä taideteoksista teki suurimman vaikutuksen? Kerro siitä?
Krista: Kauhea vaikea sanoa, kysymys on vähän sama kuin: kuka on lempilapsesi. Jokainen on rakas omalla tavallaan ja jokainen opettaa eri asioita.
Juuri nyt, tänään, minua puhuttelee Elisabeth Vigée Le Brunin Omakuva vuodelta 1790. Sillä yhä tänään mediassa puhutaan menestyneistä naisista ja siitä, miten ulkonäkö vaikuttaa siihen, miten heitä arvostellaan ja arvotetaan. Naissukupuoli, kyvyt ja osaaminen liitetään yhteen. Se saa minut raivon valtaan. Voin vain kuvitella, miltä Elisabethista tuntui, kun 1700-luvun ihmiset epäilivät, ettei hän mitenkään naisena voinut osata tehdä niin hienoja teoksia kuin hän teki. Hän ei myöskään saanut pitää maalaamalla ansaitsemiaan rahoja, vaan hänen miehensä vei ne.
Ilman Elisabethin kaltaisia esifeministejä, äärettömän rohkeita ja osaavia naisia asemamme tänään olisi aivan toinen. Tarvitaan meteliä ja asioista puhumista, jotta muutos tapahtuu. Tyttöjä ja naisia pitää arvostaa siinä missä poikia ja miehiäkin. Olen kiitollinen Elisabethille ja muille vastaaville pelottomille historian naisille.
Kysytään: Mitä kirjan kirjoittaminen on antanut sinulle?
Krista: Valtavasti. Tämä kuudes ja todennäköisesti viimeinen tietokirjani on hyvin poikkeuksellinen. Se on antanut merkityksellisyyden tunteen ja voimaa.
Kun sain syöpädiagnoosin, aluksi kukaan ei tiennyt, miten pitkään eläisin. Päätin, että koetan ainakin saada kirjani valmiiksi, koska minulla oli mielestäni tärkeää sanottavaa. Valjastin ystäväni Susanna Lehmuskosken avukseni, kerroin hänelle, missä vaiheessa kulloinkin olen, lähetin tekstejä ja kerroin, mistä hän löytää varmuuskopion. Olen iloinen, että ehdin kirjoittaa kirjani itse, tosin Susannan avulla. Välillä olin niin huonossa kunnossa, etten pystynyt kirjoittamaan, mutta ajattelemaan ja suunnittelemaan pystyin ja sekin antoi voimaa jaksaa eteenpäin.
Uskon, että meistä jokainen tarvitsee merkityksellisyyden tunteen elääkseen ja jaksaakseen vaikeita hetkiä. On tärkeää, että kokee, että omalla työllä tai harrastuksella tai jollain tekemisellä on väliä myös muille ja itse työ on haastavaa ja palkitsevaa yhtä aikaa.
En ole lopettanut kirjoittamista, mutta kirjoja minulla ei ole enää tarve rustailla. On muitakin tapoja ilmaista itseä ja kirjoittaa.
Kysytään: Jäitkö pohtimaan vielä jotain?
Krista: Minulle ei ole tullut vastaan kirjaa syövästä, joka pyrkisi käsittelemään aihetta myös huumorin kautta.
Asetin itselleni tietoisesti haasteen, kun päätin, etten tee pateettista tuomiopäivän itkuvirttä kirjastani. Haluan nähdä sairaudessani myös humoristisia puolia, vaikka sitten pikimustaa huumoria. Maailma tarvitsee iloa enemmän kuin mitään muuta.
Uskon myös, ettei niin hirveää asiaa olekaan, ettei taas joskus voisi nauraa. Nauru ja huumori ovat tapoja käsitellä ja kesyttää kintereilläni koko ajan kulkevaa kuolemaa. Ne myös pitävät kauhua ja pelkoja kauempana. Krooninen syöpä kyllä pitää huolta siitä, etteivät ne pääse unohtumaan. Haluan elämääni myös muita aiheita ja asioita.
Krista Launonen on helsinkiläinen kuvataiteilija, taideterapeutti ja tietokirjailija. Hymyn salaisuus on hänen kuudes tietokirjansa. Aiemmin hän on kirjoittanut muun muassa luovuudesta ja surun käsittelystä taiteen avulla. Hän on juuri aloittanut taidenäyttelyitä ruotivan podcastin Avajaiset yhdessä Milla Muurimäen kanssa: soundcloud.com/avajaiset
>> Hymyn salaisuus Avaimen verkkokaupassa <<