Ihanimpia muistoja lasten lapsuusvuosilta ovat ne hetket, kun köllöteltiin yhdessä sängyssä ja luettiin. Näitä hetkiä ja ääneen lukemista huomaan kaipaavani erityisesti, kun silmiin osuu jokin herkullinen teksti. Tekisi mieli lukea itse ääneen! Tuukka Sandströmin ja Varpu Erosen kuvittama lasten runokirja Kuutarhuri on tällainen kirja, jonka runot haluaa itsekin kuulla. Kuulkaa vaikka videolta, miten hurjaa on Mopopupu Unton meno!
Kuutarhurissa seikkailevat hurja kapteeni Vauva, rallimatami Salli, basiliski Pasi sekä monet muut hilpeät hahmot. Ja tietysti myös itse kuutarhuri, joka hiljaa astelee ja tähtitarhaa kastelee.
kuva: Varpu Eronen
Kysytään: Loruiletteko omille lapsillenne?
Tuukka: Aika moni Kuutarhurin runoista on saanut alkunsa siitä, että olen improvisoinut jotain lapsille. Nyt kun molemmat osaavat jo lukea, asetelma on kääntynyt osin ympäri ja lapset loruilevat meille.
Varpu: Esimerkiksi viimeksi kun lasten piti siivota oma huoneensa, he perustivat ”Nallesiivous” -nimisen firman ja tekivät julisteen, jossa luki: ”Jos kotisi on likainen, tulee apu pikainen!”
Tuukka: Julisteesta tuli aika hieno, siinä oli huolellisesti piirrettyjä nalleja ja siivousvälineitä. Vaikka huoneen taisinkin sitten lopulta siivota minä.
Kysytään: Olette naimisissa ja teette töitä yhdessä. Miten kirjoittaminen sujui?
Tuukka: Hyvin! Koska minä kirjoitin ja Varpu kuvitti, teimme töitä eri aikaan.
Varpu: Aloitin kuvittamisen vasta sitten, kun Tuukka oli oman osuutensa jo tehnyt. Suunnittelimme kyllä yhdessä sen, miten runot jaetaan aukeamille, mutta kuvituksen suhteen minulla oli vapaat kädet. Näytin kuvia Tuukalle enimmäkseen vasta siinä vaiheessa, kun ne olivat jo aika valmiita.
Tuukka: Joo, olisi älytöntä, jos yrittäisin neuvoa Varpua, että miten joku kissa pitää piirtää, koska enhän minä sitä puolta osaa yhtään. Sen sijaan tekstin asettelu on osa kirjoittamista, koska se vaikuttaa lukemisen rytmiin. Pitkässä runossa siirtymä palstalta toiselle on ikään kuin katkos tai tauko, ja jos siirtymä on väärässä kohdassa, runo töksähtää. Tämmöisiäkin pikkuseikkoja kannattaa miettiä, vaikka suurin osa lukijoista ei varmaan edes huomaa, että niitä on mietitty.
Kysytään: Kuutarhuri vilisee ihania ja vähän hullujakin hahmoja. Miten ne löysivät tiensä runoihin?
Tuukka: Runo on sen verran pieni kokonaisuus, että kaikkea on melkein pakko miettiä kerralla. Henkilöhahmoa ei voi ajatella irrallaan rytmistä. Höpöttäjä-hevonen esimerkiksi on vähän raskas tyyppi, juoruilija ja pälättäjä, ja siksi kirjoitin hänelle sellaista monotonisen hakkaavaa trokeerytmiä. Taikuri Luikuri puolestaan on jonkinlainen käärmeöljyn myyjä ja sutki vedättäjä, joten hänestä kertoviin runoihin sopi rytmisesti vapaampi ja yllätyksellisempi ote.
Varpu: Minulle on tärkeää, ettei hahmon kuva pelkästään toista sitä, mitä tekstissä jo on, vaan lisää tai kommentoi. Siksi halusin keksiä hahmoille ilmeitä ja yksityiskohtia myös runojen ulkopuolelta. Mukavimpia kuvittaa olivat eläinaiheiset runot, niissä pääsen jostain syystä nopeimmin alkuun. Koska Tuukan runoissa ei ole sellaista nykyhetken alleviivausta, että mainittaisiin vaikka joku just nyt suosittu telkkariohjelma tai mobiilipeli, halusin tehdä kuvistakin sellaisia, että ne kestäisivät aikaa. Sitä kautta kuvitukseen tuli aika klassinen satukirjatyyli.
Kysytään: Onko lapsilta tullut palautetta?
Varpu: Omat lapset ovat tykänneet tosi paljon, eskarilainen on lukenut kirjaa monta kertaa itsekseenkin. Näin korona-aikaan emme ole ihan hirveästi tavanneet yleisöä, jolta olisi saanut kasvokkain kommentteja, mutta sosiaalisen median kautta olen nähnyt kivaa palautetta. Ne ovat tietysti vanhempien välittämiä, mutta sellainen käsitys on syntynyt, että moni lapsi on löytänyt kirjasta oman suosikkinsa. Esimerkiksi eräs ystävä lähetti videon, jossa neli- ja viisivuotiaat lausuivat ulkomuistista Kapteeni Vauvaa.
Tuukka: Minä en käytä sosiaalista mediaa, joten olen nähnyt vain Varpun kuratoimat parhaat palat. Onko siellä ollut yhtään haukkuja?
Varpu: Ei yhtään! Ainakaan minä en ole huomannut.
Kysytään: Joko kirjan hahmot väsyivät seikkailemaan vai tuleeko runoja vielä lisää?
Tuukka: Meiltä ilmestyy ensi vuoden alussa lastenromaani Rontti-kissan kummallinen kesä. Siinä esiintyy myös kirmantteja, joista Kuutarhurissa kirjoitin, siis sellaisia pieniä lentäviä hevosia, joita keijut käyttävät ratsuinaan.
Varpu: Joo, kuvitan sitä juuri nyt, vaikka kirmanttikohtaan en ole vielä ehtinyt.
Tuukka: Uusia lastenrunojakin on jonkin verran kertynyt, mutta juuri tällä hetkellä niitä tulee aika vähän, kun kirjoitan fantasiakirjaa aikuisemmalle yleisölle. Siinäkin on kyllä seassa joitakin mitallisia runoja, sellaisia kuvitteellisen maailman kansanlauluja ja muuta.
Kysytään: Ovatko runot parhaimmillaan ääneen luettuina vai itsekseen ihmeteltyinä?
Tuukka: Ei kai tähän mitään sääntöä ole. Kuka mitenkin tykkää lukea!