Tiedetään, että lukeminen on tärkeää ja edistää terveyttä, hyvinvointia ja tasa-arvoa monin tavoin.
Kirjallisuuden ja lukemisen mahdollisuudesta toimia terapian työkaluna puhutaan edelleen vähän. Pirjo Suvilehto esittelee tämän jokaiselle sopivan terapiamuodon teoksessaan Oi ihana satu – Lasten ja nuorten kirjallisuusterapia.
“Runo päivässä tekee hyvää,
ja kirja kuukaudessa ylläpitää ihan jokaisen hyvinvointia.”
Kysytään: Mitä on kirjallisuusterapia?
Pirjo: Kirjallisuusterapia on yksi luovuusterapioiden muodoista. Kirjallisuuden lukeminen ja luova kirjoittaminen ovat menetelmässä keskeisiä toimintamuotoja. Kirjallisuusterapiaa voidaan toteuttaa hoidon, kasvatuksen ja koulutuksen parissa.
Kysytään: Kenelle kirjallisuusterapia sopii?
Pirjo: Kirjallisuusterapia ja kirjallisuusterapeuttinen lähestymistapa kirjallisuuteen ja luovaan kirjoittamiseen soveltuvat kaikille kirjallisuuden ja kirjoittamisen ystäville ikäryhmästä riippumatta.
Se sopii toimintana niin ryhmä- kuin yksilötoimintoihin. Kirjallisuusterapiassa voi olla ryhmätyöskentelyä ja siihen kuuluvan ryhmänvetäjän ohjeistus ja tuki, mutta kirjallisuusterapeuttinen toiminta voi toteutua myös yksilöllisellä ja henkilökohtaisella tavalla, esimerkiksi päiväkirjan kirjoittaminen tai lukukokemus voivat olla kokemuksina kirjallisuusterapeuttisia ja hoitavia aktiviteetteja. Niiden myötä saadaan ymmärrystä, huojennusta ja toivoa - esimerkiksi hyvä tarina herättää, inspiroi ja hoksauttaa, että muillakin on ollut samanlaisia haasteita ja näistä selvitään.
Lasten ja perheiden parissa kirjallisuusterapia voi toteutua ennaltaehkäisevänä ja lapsen kasvua ja kehitystä tukien, esimerkiksi satuhetkissä ja kirjan lukemisen mukavissa merkeissä: kuvakirjassa voidaan käsitellä juuri sellaisia kehityksellisiä ja lapselle ajankohtaisia asioita, jotka lasta kiinnostavat ja joiden parissa askaroidaan. Ne osuvat tunneytimeen ja antavat lapselle tietoa ja avaavat ymmärrystä, että nämä asiat ovat normaaleja ja kuuluvat lapsuuteen - esimerkiksi että voi pelottaa, tai nukkumaan meneminen voi jännittää, tai päiväkodin aloittaminen voi ahdistaa jne.
Kysytään: Miten kirjat valitaan terapiaan?
Pirjo: Lapsen kanssa voi mennä esimerkiksi kirjastoon ja yhdessä tutkia kirjoja. Lapsen kiinnostuksen kohteita kannattaa kuunnella. Myös aikuinen voi tunnistaa lapsen kasvun ja kehityksen ja ajankohtaisten ilmiöiden teemoja ja tutkia kirjoja, joissa näitä on. Tällaisia "teemakirjoja" ja "tunnekirjoja" voidaan tutkia lapsen kanssa.
Esimerkiksi laulujen sanoitukset ovat yksi muoto kirjallisuusterapiaa muun kaunokirjallisen ja tietokirjallisen ilmaisun lisäksi. Metaforat, runous puhuttelevat ja herättävät keskustelua.
Kysytään: Kerro joku esimerkkiteos ja miten se toimisi terapiassa?
Pirjo: Lapsen kokema suru ja läheisen sairastuminen tai kuolema (esimerkiksi vanhemman tai isovanhemman tai eläimen kuolema) voisi olla aiheena tällainen.
Päivi Franzon ja Sari Airola ovat tehneet kuvakirjan Surusaappaat, ja teos on koskettava kaikessa havainnollisuudessaan. Tällaisen kirjan lukemisen jälkeen mahdollisuudet keskusteluun ovat moninaiset.
Lasten kanssa voidaan jutella aiheesta, joka on hänelle ajankohtainen. Myös lapsi pohtii menettämisen, sairastumisen ja kuoleman aiheita.
Kysytään: Oletko itse saanut apua kirjallisuudesta?
Pirjo: Olen kyllä, monestikin. Etenkin nuoruudessa luetut romaanit ovat olleet merkityksellisia, kun olen työstänyt ja läpikäynyt identiteettiini ja taiteisiin, erillisyyden ja erilaisuuden teemoihin liittyviä kokemuksiani – nämä toki ovat luonnollinen osa nuoruutta, ja nämä on läpikäytävä. Hermann Hessen ja Mika Waltarin kirjat ovat olleet suurena inspiraationa ja psykologisena kanssakulkijana tuolloin.
Nykyisin nollaan päivän aiheita iltaisin lukemalla kaunokirjallisuutta ja kirjoittamalla päivittäin vapaamuotoisia muistiinpanoja erinäisistä aiheista. Nämä pitävät yllä hyvää virettä.
Kysytään: Voiko kirjallisuus toimia myös päinvastoin?
Pirjo: Toki kirjallisuus voi toimia monin tavoin, ei syyttä ole esimerkiksi sensuuria tai muita kirjallisen toiminnan kieltoja ja rajoituksia. Kirjallisuudella on aina ollut merkittävä sijansa eri yhteiskunnan tilanteissa.
Kirjallisuus voi vaikuttaa myös yksilöllisellä tasolla monin tavoin. Jokin satu voi suuresti järkyttää pientä lasta, eli on merkityksellistä ymmärtää, mikä teksti sopii kulloiseenkin tilanteeseen.
Myös päiväkirjan kirjoittaminen voi toisinaan ylläpitää ”pysähtyneisyyden” tilaa, jos kyseessä on vaikkapa sellainen haaste, joka tarvitsisi koulutuksen saaneen terapeutin väliintuloa ja apua – silloin pelkkä oma reflektointi ei enää riitä.
FT Pirjo Suvilehto on yliopistonlehtori, kirjailija ja dosentti. Hän työskentelee Oulun yliopistossa.
>> Oi ihana satu Avaimen verkkokaupassa <<