Kysytään kirjasta: Oudot tyypit




Onko Tampereen alla Atlantis ja korona keino saada mikrosiru ihmisiin? Yksi on lihakoukuissa riippuja. Toisella on sarvet päässä ja mustat silmät. Kuulostaako oudolta?

Jarno Alastalon Oudot tyypit -kirja esittelee parikymmentä outoa, joita tuijotetaan, ihmetellään ja osoitellaan. Nämä katujen kummajaiset uskaltavat kuitenkin olla omia itsejään ja inspiroivat samalla myös muita. Kirjoittaja nostaa teoksessaan esille ihmisiä, jotka ovat kuitenkin ottaneet outouden omakseen ja voimavaraksi.


“Outous on voimavara. 
Elämä olisi tylsää, jos kaikki olisivat samanlaisia 
ja kun uskaltaa lopulta olla oma itsensä, 
niin se vapauttaa valtavasti energiaa olla onnellinen.”



video: Jarno Alastalo, Oudot tyypit -kirjan esipuhe


Kysytään: Missä menee outouden raja?

Jarno: Kukin näkee toisen ihmisen omasta näkökulmastaan, joten toisen mielestä kuka vain voi olla outo. Outouden raja on mielen raja, johon vaikuttavat omat kokemukset, tunteet ja asenteet. Jos joku seurustelee WTC-tornien kanssa tai on tatuoinut silmänsä mustiksi, moni pitää sitä varmasti outona. Muttä heidän tuttavapiirissään he ovat melko normaaleja.


Kysytään: Miten valitsit tyypit kirjaasi?

Jarno: Kirja sai alkunsa, kun mietin miksi jotkut laittavat lihakoukkuja omaan nahkaansa ja roikottavat kehoaan naruista. Sosiaalisessa mediassa heidän tekoja sanottiin oudoiksi, niin siitä lähti ajatus etsiä ihmisiä joita on sanottu oudoiksi tähän kirjaan. Löysit heidät pitkälti sosiaalisen median kautta, kun he olivat jakaneet omia kokemuksiaan.


Kysytään: Miten omaan outouteen voisi suhtautua?

Jarno: Oma outous on hieno asia. Aluksi erilaisuuden hyväksyminen voi olla vaikeaa ja jopa tuskallista, mutta oudot tyypit elämässä rikastuttavat muiden elämää niin paljon, että omasta outoudesta kannattaa pitää kiinni ja kulkea omaa polkuaan.


Kysytään: Oletko itse outo?


Jarno: Minunkin on vaikea nähdä itsessäni outoja piirteitä, mutta onhan niitä varmasti enemmän kuin aavistankaan. Varmasti joku pitää sitä outona, että olen perustanut oikeasti yrityksen, jonka mielestä vain kissavideot ovat ainut oikea tapa tehdä markkinointia. Sanomalehdissä olen saanut tittelin Suomen johtava kissavideoasiantuntija.


Kysytään: Voiko oudosta tulla "normaali"?


Jarno: Edelläkävijöitä sanotaan usein oudoksi. Ei tarvitse mennä kuin 90-luvulle, kun Poliisi-TV:ssä epäiltiin rakkausmetallia soittavan HIM-yhtyeen liittyvän saatananpalvontaan. Nyt monet suomalaiset hehkuttavat sitä kuinka Suomessa on eniten hevimetallibändeja suhteutettuna asukaslukuun. Eli hevistä on tullut normi, vaikka vain hetki sitten se oli todella outoa.


Kysytään: Mikä on kirjan sanoma?


Jarno: Outous on voimavara. Elämä olisi tylsää, jos kaikki olisivat samanlaisia ja kun uskaltaa lopulta olla oma itsensä, niin se vapauttaa valtavasti energiaa olla onnellinen.


Jarno Alastalo on sosiaalinen introvertti, some-palveluiden rakentaja, tietokirjailija ja Suomen johtava kissavideoasiantuntija. Hän on ollut perustamassa Suomi24-yhteisöä ja rakentaa nykyisin vertaistuen somepalveluita sekä luennoi ja kirjoittaa digitaalisten yhteisöjen merkityksistä, sosiaalisista suhteista verkossa, oudoista tyypeistä, netin pimeistä ja valoisista paikoista. Alastalo on Heimo Communityn toimitusjohtaja ja perustaja, hallituksen jäsen IRC-Galleriassa ja Media-alan tutkimussäätiössä. Hän on myös MLL:n digitaalinen hyvinvointi -asiantuntijaryhmän 2019–20 asiantuntijajäsen ja luennoitsija ja toimii neuvonantajana Lähde-liikkeessä, jonka tavoitteena on poistaa yksinäisyys Suomesta. Alastalo on kirjoittanut aikaisemmin tositarinakirjat Pimeä netti (Avain, 2017) ja Sometarinoita Suomesta (Avain, 2015).