Oletko koskaan tehnyt lomamatkaa suosikkikirjailijan kotikaupunkiin, vieraillut romaanin tapahtumapaikoilla tai istahtanut rakkaan henkilöhahmon suosikkikahvilaan?
Kerro, minkälaisia kokemuksia sinulla on? Missä kirjallisuuden tapahtumapaikoissa olet matkustanut ja mitä haluaisit vielä kokea?
Alla julkaistut kuvat ovat Ville-Juhani Sutisen kuvia kirjasta Sivupolkuja. Tekstit ovat lainoja alkuperäisteoksista. (© Ville-Juhani Sutinen ja Avain 2020)
”Täällä me olemme rauhan ja järjestyksen hallitsijoita; ylpeän tradition perillisiä. Valot alkavat muodostaa keltaisia viiltoja aukion poikki. Joen usvat täyttävät nämä muinaiset mannut. Ne tarkertuvat hellästi harmaaseen kiveen. Maaseudun kujilla lehtiä on jo paksulti, lampaat köhivät kosteilla niityillä.”
”Mies kääntyi erään suuren talon porttikäytävään. Raskolnikov kiirehti heti portille katsomaan, kääntyisikö mies ja kutsuisi häntä. Todellakin: ehdittyään porttikäytävän läpi ja ollessaan jo astumassa pihalle mies äkkiä käännähti katsomaan taakseen, ja näytti kuin hän olisi taas viitannut. Raskolnikov kiirehti heti porttikäytävän läpi, mutta miestä ei enää näkynyt.”
en tiedä mihin se on menossa
Vatsa täynnä aurinkoa
ja nenä puhdasta hopeaa
Lauluni ovat kuin tähtiä
ne hallitsevat, eivät pakota
Rakkaani on ikuinen ja vaalea
tapasin hänet meren rannalla
Hän yhdisteli palasia
ja tarvitsi osan minusta"
Leonard Cohen, Liekki
Boris Pasternak, Tohtori Živago
”No niin. Myös minä pysähdyn. Tasan minuutin, sumeasti katsoen aseman kelloon, seison kuin pylväs keskellä Kurskin radan aseman aukioita. Hiukseni vuoroin liehuvat tuulessa, nousevat pystyyn ja jälleen liehuvat. Taksit ohittelevat minua kaikilta neljältä puolelta. Ihmiset myös. Ja katsovat villisti: varmaan miettivät, ikuistaako tuo siihen veistokseksi muinaisten kansojen opetukseksi vai eikö ikuistaa.”
”Geary Streetin tarina on itse elämän tarina, joka alkaa ensimmäisten esihistoriallisten yksisoluisten organismien lailla valtamerestä. Sen ensimmäinen kortteli jossain 48 Avenuen usvissa miltei koskettaa matalaa merihorisonttia ja Ocean Beachin märkää hopeista hiekkaa. Heti siellä Geary Street lupaa leveyttä, tasaisuutta ja ennen kaikkea sujuvuutta, uhmaten hillitysti Musée Mechaniquen kouristelevan naishahmoisen automaatin maanista naurua Cliff Housen alemmalla tasanteella, johon turistit tulevat katsomaan valkoiseksi sonnittua Seal Rockia.”
Ville-Juhani Sutisen Sivupolkuja kuljettaa lukijan kirjailijoiden ja henkilöhahmojen jalanjäljillä etsien uutta näkökulmaa klassikkoteoksiin. Mikä on kirjallisuuden ja paikan suhde? Miten kadut, kaupungit ja maisemat ovat vaikuttaneet romaaneihin? Voiko fiktiivistä kirjallisuutta tulkita todellisten paikkojen välityksellä?
Alla julkaistut kuvat ovat Ville-Juhani Sutisen kuvia kirjasta Sivupolkuja. Tekstit ovat lainoja alkuperäisteoksista. (© Ville-Juhani Sutinen ja Avain 2020)
Tuntematon ohikulkija Malmgårdsvägenillä. Tukholma, Ruotsi, 2019
”Vanha yksikerroksinen puutalo seistä törrötti vuorentöyräällä kuin lonkkatautinen, väriltään täplikkäänä kuin spitaalinen. Se oli kaikin puolin surkean näköinen, ja seinään kiinnitetty ruostunut palovakuutuskyltti kerskui ilmeisesti liikoja luvatessaan, että tuhkasta nousisi jokin Feeniks, ja isomahaiset, kalpeanaamaiset lapsimukulat, jotka näyttivät syntyneen 90 % vettä ruumissaan, sitoivat voikukkien varsista kaulaketjuja ja rannerenkaita ja koettivat kiusoitellen ja haukuskellen katkeroittaa toistensa surullista elämää.”August Strindberg, Punainen huone
Joenmutka, jossa Virginia Woolf hukuttautui. Southease, Englanti, 2019
Virginia Woolf, Aallot
Sisäpiha Pietarin keskustassa. Pietari, Venäjä, 2019
Fjodor Dostojevski, Rikos ja rangaistus
Ortodoksikirkon pappi saarella. Hydra, Kreikka, 2019
"Tahdon tulevaisuuden napata
en tiedä mihin se on menossa
Vatsa täynnä aurinkoa
ja nenä puhdasta hopeaa
Lauluni ovat kuin tähtiä
ne hallitsevat, eivät pakota
Rakkaani on ikuinen ja vaalea
tapasin hänet meren rannalla
Hän yhdisteli palasia
ja tarvitsi osan minusta"
Leonard Cohen, Liekki
Boris Pasternakin huone Peredelkinossa. Moskova, Venäjä, 2019
”He rakastivat toisiaan, mutta heitä ei ajanut välttämättömyys, ’intohimon leimu’, joka usein valheellisesti liitetään rakkauteen. He rakastivat toisiaan, koska kaikki heidän ympärillään tahtoi sitä. Kenties ympäröivä maailma, huoneet joissa he asuivat tai tapasivat, saivat heidän rakkaudestaan enemmän iloa kuin he itse.”Boris Pasternak, Tohtori Živago
Juomari Kurskin asemalla. Moskova, Venäjä, 2019
Venedikt Jerofejev, Moskova-Petuški
Lands End. San Francisco, Yhdysvallat, 2018
William T. Vollmann, The Royal Family