Olen harrastanut luontokuvausta kymmeniä vuosia. Niiden kuluessa olen nähnyt luontokadon etenevän pelottavaa vauhtia. Ajattelen vaikkapa tiettyä laajaa kukkaniittyä Helsingin Talosaaren alueella.
Vielä kymmenestä viiteentoista vuotta sitten se sykki aurinkoisina kesäpäivinä elämää. Siellä tapasi perhosia, pörriäisiä, kukkajääriä, leppäkerttuja, luteita ja heinäsirkkoja. Nyt siellä näkee hyvällä onnella yhden lanttuperhosen ja kaksi kimalaista. Toki kesien välillä on eroja: joinain vuosina vaikuttaa siltä, että juuri mitään elämää ei niityllä enää ole, toisina kesinä tilanne on hiukan parempi.Kuvausharrastukseni aikana olen ottanut paljon kuvia myös hyönteisten paritteluista. Näistä otoksista olen tehnyt kuvakirjan Pientä rakkautta – ötökkäerotiikkaa kukkaniityllä. Siinä tarkastellaan ötököiden lemmenpuuhia veitikka silmäkulmassa. Toki kirjan alussa on myös faktatietoa hyönteisten parittelukäyttäytymisestä.
kuva: Silva Lehtinen |
kuva: Silva Lehtinen |
Ötököiden seksielämä onkin kiehtovan monimuotoista. Esimerkiksi päiväperhosten pariutumisessa koiraalla on tärkeä rooli. Se valitsee sopivan naaraan aluksi värin perusteella. Lähietäisyydellä myös feromoneilla on usein tärkeä merkitys. Koiras voi esittää naaraalle kosiotanssin, johon naaras halutessaan yhtyy. Parittelussa perhosten suvunjatkamiselimet toimivat kuten lukko ja avain, mikä estää lajien risteytymisen.
kuva: Silva Lehtinen |
kuva: Silva Lehtinen |
Sudenkorennot ovat otteissaan melko suoraviivaisia, jopa
väkivaltaisia. Koiras jahtaa ja hätistelee naaraita, ja sopivan löydettyään se hyökkää
suoraa päätä naaraan kimppuun ja tarttuu sitä niskasta kiinni. Tällaisessa
tandem-asennossa koiras sitten roikottaa naarasta. Ennen parittelua koiraan on
siirrettävä spermaa takaruumiinsa kärjestä sen tyvellä olevaan
paritteluelimeen. Jos naaras innostuu parittelusta, se taivuttaa takaruumiinsa
kärjen koiraan takaruumiin tyvelle. Näin ne muodostavat sydämenmuotoisen
parittelurenkaan.
Leppäkertut houkuttelevat toisiaan kemiallisten yhdisteiden
avulla ainakin lähietäisyydeltä. Kun sopivan tuntuinen naaras löytyy, koiras ei
juuri vaivaudu kosiskelemaan sitä vaan kipuaa muitta mutkitta sen selkään. Jos
naaras ei satu olemaan lemmekkäällä tuulella, se yrittää kammeta innokkaan
kosijan pois selästään.
Ihmisten mittapuulla tarkastellen useiden hyönteislajien koiraat kohtelevat naaraita epäkohteliaasti, suorastaan törkeästi. Esimerkiksi sudenkorentonaaraat joutuvat usein oleilemaan poissa vesien ääreltä, koska koiraat jatkuvasti ahdistelevat niitä. Monilla ötökkäneitosilla olisikin hyvä syy liittyä me too -liikkeeseen.
kuva: Silva Lehtinen |
Mutta löytyykö hyönteismaailmasta todellisia herrasmiehiä?
Toki löytyy. Olet varmaan monesti kävellyt loppukesän kukkaniityllä ja
kuunnellut heinäsirkkojen uupumatonsa siritystä. Koiraat musisoivat hankaamalla
takareitensä nystyräriviä siipisuoneen. Kullakin lajilla on on oma
kutsulaulunsa, jolla koiras houkuttelee naarasta. Mutta kuinka monta kertaa
olet nähnyt parittelevia heinäsirkkoja? Minä olen nähnyt yhden kerran. Naaraat näyttävät
innostuvan lemmenleikkiin aika laiskasti, vaikka koiraat niin uupumatta niitä
houkuttelevat serenadeillaan. Lopputulos on useimmiten se, että koiras jää
yksin lehdelle soittelemaan. Tämäkö on kiitos muusikon kohteliaisuudesta ja
hienotunteisuudesta?
kuva: Silva Lehtinen |
kuva: Silva Lehtinen |
Ötökkäerotiikasta kertovat valokuvani ovat kertyneet pitkän ajan kuluessa. Jos nyt aloittaisin vastaavan kuvausprojektin, en enää saisi tällaista kirjaa syntymään, sillä kuvattavaa ei köyhtyneessä luonnossa ole enää kovinkaan paljon. Tämä käy surullisen selväksi aina kun teen kuvausretkiä luonnon helmaan. Niinpä tämä ötököiden lempeä esittelevä kuvakirja on dokumentti osittain menneestä maailmasta, joka tuskin enää palaa takaisin.
Silva Lehtinen