Mitä jälkiä meistä jää paikkoihin, joissa olemme joskus tehneet intohimoisesti taiteellista työtämme, rakastaneet, pettyneet, olleet onnellisia tai onnettomia? Ehkä jotain jää tai mitään ei jää. Tämä oli kysymys, johon lähdin etsimään vastausta, kun kaksi vuotta sitten aloin kiertää suomalaisia taiteilijakoteja, jotka on muutettu museoiksi.
Kysymys oli tavallaan jo lähtökohtaisesti väärä. Kaikki taiteilijakodit, joissa vierailin on nimittäin muutettu museoiksi, joten jo museointivaiheessa niiden esineistöä on karsittu yleensä rankalla kädellä. On rakennettu tietoisesti interiööri, joka kestää satojen ja taas satojen ihmisten vierailun. Tiedostin tämän jo lähtiessäni matkaan, mutta silti uumoilin, että voisin löytää taiteilijakodeista jotain jälkiä niissä asuneista taiteilijoista.
 |
ITE-taiteilija Enni Idin mökki sijaitsee Padasjoella Päijät-Hämeessä.
Enni on maalannut sen lattiasta kattoon. |
Ja kahden vuoden tutkimusmatkan jälkeen uskon, että löysinkin. Museointi ei ole onneksi hävittänyt näistä upeista kodeista niiden persoonallisia piirteitä. Jokainen kirjassa esittelemistäni yhdestätoista taiteilijakodista on omaperäinen ja jollain tapaa asukkaansa mieltymyksiä ja elämää heijasteleva.
Työskentelymetodini oli yksikertainen: asettauduin paikkoihin havainnoimaan, aistimaan ja kokemaan useamman päivän ajaksi. Pysähdyin. Olin valpas ja avoin. Kävin vuoropuhelua paikkojen kanssa. Tämä on tietenkin paradoksi. Paikathan eivät luonnollisestikaan osaa puhua. Väitän kuitenkin, että ne kommunikoivat kanssani ei-kielellisellä tasolla.
Tein paikoissa havaintopäiväkirjaa ja kirjoitin tajunnanvirtaa. Palattuani työpöytäni ääreen, omaan taiteilijakotiini, luin enemmän asukkaista ja tutkin heidän tekemäänsä taidetta. Tutkin yhtälöä: koti, taiteilija ja taide.
 |
| Myös Paaterin-reissulla puoliso ja koira kulkivat mukana. Tein töitä Vuonisjärvellä vanhassa kyläkoulussa. |
Paitsi koteja, tutkin tietysti myös niissä asuneita taiteilijoita ja heidän taidettaan. Kirjassa on paljon kuvataiteilijoiden ja kuvanveistäjien koteja, yksi säveltäjän koti ja yksi kirjailijakoti. Kaikissa kodeissa oli esillä niissä asuneiden ja työskennelleiden taiteilijoiden teoksia. Juuri se oli äärettömän kiinnostavaa. Mietin, kuinka paljon paikka, ympäröivä miljöö ja maisema, oli vaikuttanut luomisprosessiin? Ja tietenkin se oli vaikuttanut, löysin siitä monia ihan konkreettisia esimerkkejäkin.
 |
| Kuvanveistäjä Eva Ryynäsen Paaterissa kaikki on tehty puusta. Kuvassa kanssani valokuvissa myös Eva ja hänen puolisonsa Paavo. |
Itse asiassa ajattelen nyt entistäkin vahvemmin, että taiteilijakodit – tai mitkä tahansa kotimuseot – ovat hyvin intiimi tapa tutustua niissä asuneisiin henkilöihin. Kun vietin aikaa näissä kodeissa, koin vahvasti, että pääsin hyvinkin lähelle taiteilijoita. Lähes yhtä lähelle kuin lukemalla vaikkapa kirjeitä tai päiväkirjoja, jota sitäkin tein.
Kirja vei minut paitsi ainutlaatuisiin taiteilijakoteihin myös seikkailulle koti-Suomeen, monesti yhdistin työmatkaan myös pieniä retkiä kohteiden lähiseuduille. Päädyin ihailemaan kansallismaisemaamme Kolin huipulta, kävin Möhkön ruukilla ja Suomen ja Euroopan unionin mantereen itäisimmässä pisteessä Hattuvaaran kylän Virmajärvellä. Vierailin Kalajoen hiekkasärkillä, ihailin tunturimaisemia Levin huipulla ja tutustuin ITE-taiteilija Esa Pajulahden Luvattuun maahan Padasjoella. Kävin Suomen käsityön museossa Jyväskylässä tutustumassa kirkkotekstiileihin ja Parppeinvaaran runokylässä Ilomantsissa. Uin todella kauniissa paikoissa ja monista niistä kerron kirjassakin, mutta niiden lisäksi maininnan ja suosituksen ansaitsevat ”Saimaan Riviera” Huuhanranta ja upea Pielinen. Ja tietenkin söin matkoillani valtavan määrän karjalanpiirakoita, koska ne eivät koskaan petä retkieväinä. Epävirallisen vertailun voittajaksi selviytyi Lieksan Leipomo.
 |
| Emil Wikströmin Visavuoreen poljin polkupyörällä Toijalan asemalta. Tässä kohtaa pidin evästauon. |
Tutkimusmatkani alkaessa ajattelin, että pitäisi olla analyyttinen ja säilyttää tietynlainen viileä etäisyys kohteeseen, koska olinhan kirjoittamassa elämäni ensimmäistä tietokirjaa. Onneksi annoin itselleni kuitenkin luvan myös lumoutua, eläytyä ja liikuttua. Uskon, että juuri se teki tästä matkasta ainakin itselleni unohtumattoman.
Pirkko Soininen
Pirkko Soininen on turkulainen kirjailija. Hän on kirjoittanut runoutta ja kaunokirjallisuutta, muun muassa neljä elämäkertaromaania naistaiteilijoista. Siellä missä sydän on -teos on hänen ensimmäinen tietokirjansa.
Siellä missä sydän on. Kylässä taiteilijakodeissa on tarinallinen tietokirja, joka vie lukijan matkalle mieleen ja sisimpään, löytöretkelle museoiksi muutettuihin taiteilijakoteihin. Soininen tarkastelee kirjassaan 11 taiteilijakotia.