Olli Nurmi on viettänyt elämästään kolme vuotta eri kriisialueilla. Hän kirjoitti ajanjaksosta Ruutitynnyrin vartijat -kirjan, joka perustuu päiväkirjamuistiinpanoihin. Tuo kirja paljastaa lukijalle todellisia tunnelmia ja tapahtumia, joita rauhanturvaaja työssään kohtaa.
Kuten Kirsikka Myllyrinne kirjassaan Happamat sitruunat (katso aik. postaus), myös Olli kertoo nähneensä Suomen hieman selvemmin etäisyyden päästä. Kotimaan vahvuudet kirkastuvat, kun ne eivät ole enää perusarkea. Kuten myös nyt korona-aikaan, kun perusarjen vapauksista ja oikeuksista joudutaan joustamaan.
“Meidän vahvuutemme on yhtenäisyydessämme
ja siinä, että Suomessa pidämme sekä toisistamme
että maastamme hyvää huolta.”
Olli Nurmi palveluksensa aikana alkuvuodesta 2013.
Tiedotusupseerin tehtävien ytimessä oli vaikuttaminen kuvin ja sanoin. Kuva: Tuukka Temonen
Kysytään: Mitä haluat kertoa lukijoille?
Olli: Kerron kokemukseni rehellisesti siten, kun sen itse näin ja koin. Jokaisen lukijan vastuulle jää vetää siitä omat johtopäätöksensä. Kerron lisäksi Libanonin ja Syyrian konfliktien taustoista. Tuon esiin sen näkökulman, että rauhanturvaajat eivät voi yksin ratkaista kriisejä, vaan siihen tarvitaan ennen kaikkea myös konfliktien osapuolten välistä tahtoa sekä ratkaisua tukevia poliittisia prosesseja. Ihmisten aiheuttamat ongelmat ovat aina ihmisten ratkottavissa, mutta kestävä ratkaisu tulee harvoin vain ulkopuolisten toimesta.
Kysytään: Kerro, minkälaisessa tehtävässä olit ja mistä päiväsi muodostui?
Olli: Toimin pataljoonan tiedotusupseerina. Päivääni rytmitti irlantilais-suomalaisen esikunnan työskentely. Tehtäväni oli tukea suomalaisjoukon komentajaa viestinnän toteuttamiseksi. Viestintää tehtiin eri kanavia pitkin sekä paikalliselle väestölle että Suomen suuntaan ja sen tavoitteet olivat monipuolisia. Työhön sisältyi myös työskentelyä operaation monikansallisessa YK-johtoisessa esikunnassa.
Ajoneuvopartio tarkkailemassa operaation vastuualueen maastoa.
Kuva: Olli Nurmi / Puolustusvoimat
Olli: Rauhanturvaajaksi lähdetään, erästä hyvää ystävääni lainaten, ”rakkaudesta lajia kohtaan”. Ihmisellä joko on tai ei ole sisäistä paloa tällaisia tehtäviä kohtaan. Mikäli paloa löytyy, haasteeseen kannattaa ehdottomasti tarttua. Kriisinhallinta on parhaimmillaan kasvattava elämänkokemus. Palvelus ei kuitenkaan sovi kaikille. Ongelmia ei kannata lähteä karkuun kaukomaille, sillä ne seuraavat aina oman varjon mukana.
Kysytään: Mikä on mieleenpainuvin muistosi palvelusajalta?
Olli: Olin palveluksessa hivenen yli vuoden, ja siitä jäi paljon hyviä muistoja sekä syvä veljeyden tunne palvelustovereita kohtaan. Mieleenpainuvin yksittäinen hetki oli, kun palveluksen päätteeksi palasimme Suomeen ja radiosta alkoi heti soida J. Karjalaisen kappale ”Mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään”. Se vangitsi sen hetken tunnelman täydellisesti ja tunteet nousivat pintaan, kun tiesi palanneensa kotiin.
Kysytään: Miltä kotimaa ja sen tapahtumat näyttivät kauempaa katsottuna?
Olli: On helpompi tunnistaa suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksia, kun on nähnyt, minkälaista elämä on sodan runtelemilla kriisialueilla. Meidän vahvuutemme on yhtenäisyydessämme ja siinä, että Suomessa pidämme sekä toisistamme että maastamme hyvää huolta. Jos osaamme pitää tästä kiinni, olemme jatkossakin asemassa, jossa voimme tukea muita.
Suomalaisten rauhanturvaajien käyttämä tukikohta Etelä-Libanonissa iltaruskon aikaan.
Kuva: Combat Camera Team / Puolustusvoimat
Olli: Oltuani rauhanturvaajana pääsin diplomaatinuralle ulkoministeriöön ja olen palvellut näissä tehtävissä muun muassa Afganistanissa. Kansainvälinen kehitys on valitettavasti kulkenut viimeisen vuosikymmenen ajan suuntaan, jossa uusia konflikteja on syntynyt ilman, että jo olemassa olevia olisi juurikaan saatu ratkottua. Suurvaltajännitteet ovat todellisia. Maailma ei ole tässä mielessä muuttunut paremmaksi paikaksi. Tosiasiat pitää tältä osin tunnistaa ilman toiveajattelua.
Kysytään: Harkitsetko paluuta rauhanturvaajan tehtäviin?
Olli: Kun on kerran ollut palveluksessa, veri vetäisi jollain tavoin aina takaisin kentälle. Olen kuitenkin kokenut tehneeni jo osani, enkä enää suunnittele paluuta kriisinhallintatehtäviin.
Olli Nurmi on valtiotieteiden maisteri poliittisesta historiasta. Rauhanturvaajakokemuksensa jälkeen hän on työskennellyt diplomaattina Berliinissä, Kabulissa ja Brysselissä.